TWILIGHT ZONE – Kuinka pudota kehoon, sanattomuuteen, tajunnan reuna-alueille?

Olin pääkouluttajamme työparina vierailemassa FinFamin kulttuurikokemusasiantuntijakoulutuksessa 4.5.2019 Helsingissä. Tanssitaustastani juontuen työpajani keskittyi keholähtöisiin menetelmiin.

Koululiikunnan jäljet
Tunnistan sen aina. Kun saavun uuden ryhmän eteen tanssinopettajana, tapahtuu usein jotain hyvin kummallista. Kehot jäykistyvät, kyky toisintaa toisen liikettä katoaa ja motoriset taidot hajoavat taivaan tuuliin. Tätä reaktiota olen todistanut niin harrastaja- kuin ammattilaiskentillä.

Alku- ja loppureflektioissa olen usein saanut kuulla, kuinka keholliset menetelmät osuvat meissä usein juuri siihen kohtaan, jossa muistamme sen tunteen, kun “emme osanneet”, “olin huonoin”, “kaikki muut oppivat, paitsi minä en.”

Osittain jäljet johtavat koululiikuntaan, mutta myös usein omaan varhaislapsuuteemme. Siihen uhmaiän vaiheeseen, jossa aivot ymmärtävät, kuinka kengännauha solmitaan, mutta motoriikka ei vielä toimi. Se itkunsekainen raivo, kun kenkä lentää seinään ja tunne purskahtaa ulos. Tätä tunnereaktiota olen nähnyt tanssin parissa paljon. Siis riippumatta ihmisen iästä ja/tai ammattilaisuuden asteesta.

Kaunis mieli on lempeä
Kaunis Mieli -hankkeen ytimessä on osallistujia kuunteleva, lempeä ote. Pääkouluttajamme, Annukka Valo, oli luonut ryhmään turvallisen ilmapiirin, joka näkyi jokaisessa osallistujassa. Aloitimme aamun ringissä keskustellen. Pientä jännitystä oli havaittavissa, mutta aloitimme kehoharjoitteet keskustelun lomassa nojatuoleilla istuen. Hengitimme tietoisesti, avasimme lonkan koukistajia, venytimme pituutta selkärankaamme ja kuuntelimme yhteistä liikkeen rytmiä.

 

Seuraa tanssinopettajaa

Seuraa tanssinopettajaa
Nousimme seisomaan. Teimme kehoa avaavia, lämmittäviä harjoitteita “seuraa johtajaa” -periaatteella. Tanssinopettajana näytin liikkeet ja ohjasin harjoitteita kehollisesti ja puhuen. Pikkuhiljaa laajensimme liikettä ja lisäsimme vauhtia.

 

Lisäsimme vauhtia

 

Kun kehot olivat lämmenneet, pääsimme päivän pääasiaan: keholliseen kuunteluun ja yhteisen liikkeen tuottamiseen.

Seuraa johtajaa
Liikeimprovisaation ensimmäisessä vaiheessa jokainen osallistuja sai vuorollaan olla “lintuparven” vetovastuussa. Eli vuoroin seurattavana ja vuoroin seuraajana. Ihminen on kehittyväinen olento. Ryhmä on kehittyväinen entiteetti. Harjoitteen edetessä liikkeistä tuli orgaanisempia ja seuraamisesta tuli osittain automaattista. Toisin sanoen, tietoinen, sanallinen aivopuoliskomme lakkasi jarruttelemasta ja laskeuduimme ryhmänä kohti sanatonta, intuitiivista, avaruudellista ja kehollista puolta itsessämme.

Seuraa ryhmää
Viimeinen, päivän pääharjoite, ohjeistettiin näin: “Seuraa sitä liikettä, minkä näet. Jos et näe ketään (joskus liike voi kuljettaa sinut positioon, missä näet vain seinän), anna liikkeen johtaa sinua.”

Harjoitteen aikana jokainen sai tulla hetkeksi ulos koreografiasta katsomaan ja havaitsemaan ulkopuolelta, kuinka asiat syttyivät, sammuivat ja kehittyivät ryhmäläisten kehoissa.

 

Seuraa sitä, minkä havaitset

Tätä osiota on vaikea purkaa sanoiksi. Katsojana oleminen oli fasinoivaa; itselleni edessäni elävä teos oli kuin pienoiskuva ihmiskunnasta. Kuinka yksi aate nousee, leviää, muotoutuu muuksi, hajoaa, katoaa ja kuinka uusi aate taas nousee. Jonkinlainen vääjäämättömyyden koreografia, jossa kaaos ja järjestys vuorottelivat.

Kun osallistuin yhtenä kehona tähän harjoitteeseen, harjoituksen edetessä tuli kummallinen tunne siitä, että yksikään liike ei ole syntynyt yhdestä päätöksestä, yhden mielen tuotteena, vaan jokin kollektiivinen tajunta ohjasi toimintaa. Erään koulutettavan kommentti tästä työvaiheesta: ”Jossain vaiheessa tuli tunne, että seuratessani liikettä, en itse anna tietoisia sytykkeitä, valmiita liikkeitä, vaan aina tuli jostain joku liike, jota seurata. Joskus se liike vain tuli minusta.”

Myös aika käyttäytyy kummallisesti ollessamme tuossa tilassa. Lineaarinen ajattelu katoaa ja kokonaisvaltainen ajattelu valtaa tilaa.

Loppureflektiossa ryhmä puhuikin ajan tajun “katoamisesta” tai ajan muuttumisesta.

Lopuksi pyysin ääneen: ”Saattakaa koreografia päätökseen.” Kuin yhteisestä sopimuksesta ryhmäläiset irrottautuivat liikekontaktista ja puristuivat kauniisiin sykkyröihin, kuin alkumuniin, ympäri tilaa.


Alkumunat

 

Twilight zone
Havainnoidessani ryhmää yhteisessä liikkeessä, oli vaikeata katsojanakin nähdä, mistä liike kulloinkin lähti. Loppureflektiossa puhuimme viimeisen harjoitteen kohdalla  toisen kehon näkemisestä, mutta katsojana havaitsin, että monina hetkinä kaikkien osallistujien silmät olivat kiinni.

Oma havaintoni on, että pudotessamme kehollisen kokemisen tilaan, kaikki aistimme avautuvat ja herkistyvät. Aistimme toistemme kehoja ja niissä tapahtuvia muutoksia moniaistisesti. Emme erittele saamaamme tietoa, vaan vastaanotamme sitä kokonaisvaltaisesti hyväksyen.

FinFamin ryhmässä onnistuimme pääsemään tuohon tilaan. Loppureflektio alkoikin hiljaisuudella. Kukaan ei oikein tohtinut rikkoa sitä kaunista sanattomuuden ja empatian tilaa, jossa olimme yhdessä. Puhtaan kokemisen tilasta analyyttiseen sanallistamiseen on pitkä matka.

____________

Kirjoitan tätä blogia postuumisti, 6 päivää myöhemmin. Taiteen Sulattamon avajaisissa 9.5.2019 toimitusjohtajamme, Eveliina Lafghani, tilasi minulta lyhyen puheen ja esittelyn. Tein sen tanssien ja puhuen. Tiivistin puheessani tässä blogissa esittämäni havainnon näin:

Dialoginen yhteys ihmisten välillä on paljon muutakin kuin sanallista kommunikaatiota. Yksilön herkkä tietoisuus omassa kehossaan tapahtuvista muutoksista voi tukea hänen minuutensa rakentumista sekä avata tietoisempaa tapaa suhtautua toisiin ihmisiin.”

 

Mainokset

Kulttuurikokemusasiantuntijan puhe valmistujaisissa 23.1.2019

On suuri kunnia kuulua tähän Suomen ensimmäisten kulttuurikokemusasiantuntijoiden joukkoon. Me yhdeksän rohkeaa heittäytyjää olemme saaneet kulkea yhdessä huikean matkan. Koulutuksen alussa olimme hyvin innoissamme, mutta vielä hieman hämmentyneen epätietoisia siitä, mihin olimme lähteneet mukaan. Onneksi me kaikki pääsimme lopulta kartalle ja omat tarinat alkoivat etsiä muotoaan hitaasti, mutta varmasti. Tänään voimme ylpeinä olla valmiiden, vahvojen ja vaikuttavien kokemusasiantuntijatarinoidemme edessä.

Itselleni tällä koulutuksella on ollut valtaisa merkitys. Olen saanut vaikeille kokemuksille uutta merkityksellisyyttä, minäkuvani on parantunut, olen päässyt haastamaan ja kehittämään itseäni ja olen saanut sisältöä elämääni, uutta mielenkiintoista tekemistä arkeen. Olen myös saanut tutustua uusiin, upeisiin ihmisiin.

Ryhmämme ilmapiiri on ollut kannustava ja turvallinen, kiitos jokaiselle omasta panoksestaan siihen. Olemme voineet luottamuksella jakaa kipeitäkin asioita. Itkeneet ja nauraneet. Antautuneet leikille ja luovuudelle. Uskon että rohkeus heittäytyä uusiin asioihin kantaa meitä kaikkia jatkossakin eteenpäin mihin ikinä tiemme vievätkin.

Suurkiitos mahtaville kouluttajillemme näistä antoisista kuukausista. Te olette onnistuneesti ohjanneet meitä kaikkia löytämään juuri sen oman tapamme kertoa tarinamme.

Annukka, kiitos innostavasta ja nostattavasta asenteestasi.
Pihla, kiitos huomioivasta ja kannustavasta otteestasi.
Raisa, kiitos että vahvistit sinnikkäästi uskoa itseemme ja tekemiseemme.
Eve, kiitos että välität.

Nyt on aika tarttua uusiin haasteisiin ja lähteä tekemään kulttuurikokemusasiantuntijuutta tutuksi turuille ja toreille.

Me olemme valmiita kertomaan omat tarinamme maailmalle.
Maailma, oletko valmis kuulemaan meitä?

Anu

Kulttuurikokemusasiantuntijuutta teatterissa

Toiminnanjohtaja Eveliina Lafghanin blogikirjoitus:

Kaunis mieli -hanke toimi alustana kulttuurikokemusasiantuntijatarinalle, joka nostettiin draaman muodossa teatterin näyttämölle. Lokakuussa KokoTeatterissa ensi-illansa sai Tim Saarisen elämään perustuva kokemusasiantuntijatarina Riisuttu elämä.

Riisuttu elämä tehtiin teokseksi, jossa kokeiltiin Kaunis mieli -hankkeen ideologiaa. Riisuttu elämä oli kuitenkin itsenäinen teos, joka ei ollut linkittynyt hankkeeseen ja kulttuurikokemusasiantuntijakoulutukseen. Tim Saarinen ei koulutusta käynyt vaan teosta lähdettiin työstämään suoraan ammattiteatterin menetelmin ja keinoin. Tähän ratkaisuun päädyttiin sillä Saarisella on pitkä kokemus teatterin tekemisestä. Hän itse koki olevansa valmis tekemään dokumentaarisen teoksen teatterin näyttämölle. Esitys nousi Saarisen omasta tarpeesta kertoa elämästään kokemusasiantuntijatarina. Saarinen lähti isolla riskillä käsittelemään elämäänsä teatteriin puhtaasti draamamenetelmin.

Miksi minä kirjoitan juuri tästä aiheesta? Toimin Kaunis mieli -hankkeen hankevastaavana, sekä Taiteen Sulattamon toiminnanjohtajana ja minulla on takana usean vuoden kokemus sosiaalisen teatterin ohjaamisesta. Lähdin tekemään esitystä Saarisen kanssa koska koin, että tämä oli teokselle oikea kohta. Toisena syynä olivat Saarisen sanat noin kaksi vuotta sitten. ”Jos joku ohjaa minun kokemusasiantuntijatarinani niin se olet sinä.” Tartuin tähän etuoikeutettuun tehtävään.

Riisuttu elämä ei ole perinteinen kulttuurikokemusasiantuntijatarina, se on tarina, joka on nostettu teatterin näyttämölle katsottavaksi ja koettavaksi. Se on huuto pimeästä, tarina, joka tuli saattaa näkyväksi uudella menetelmällä ja uusin tavoin. Riisuttu elämä löysi syksyllä yleisönsä ja sai paljon positiivista palautetta. Esityksen vastaanotto vahvisti ajatusta siitä, että on tärkeää käyttää taiteellisia ja luovia menetelmiä kokemusasiantuntijatarinoiden kerronnassa.

Kokemusasiantuntijatarinoita ei kuitenkaan ole tarpeen nostaa tässä muodossa estradeille eikä hankkeemme tavoitteena ole tehdä kokemustarinoita tähän muotoon. Kulttuurikokemusasiantuntija käyttää tarinan kerronnassa taiteellisia menetelmiä osana tarinansa kertomista. Taiteellisten menetelmien tavoitteena on saada tarinasta paremmin kohdattava ja koettava, tuoda tarina lähemmäksi kuulijaansa.

Kokemustarinoita, pääosin jaetaan ennalta ajatelluille ja suunnatuille yleisöille osana ammatillista, kokemuksellista tai oppimiseen liittyvää kokemusta. Tarinoiden tarkoituksena on realisoida henkilökohtainen kokemus kuulijoille ja vähentää tätä kautta stigmaa ja luoda ymmärrystä mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten elämästä. Tämä tuo mielenterveystoipujan näkyväksi myös paikoissa, joissa häntä ei ole totuttu näkemään, kuulemaan ja kokemaan.

Riisuttu elämä -teos nousee teatterin estradille uudelleen Taiteen Sulattamon kulttuurin ja kohtaamisen viikolla Malmitalossa, viikolla 9 helmikuussa 2019. Tiedotamme viikon aikataulusta tarkemmin alkuvuodesta Taiteen Sulattamon Facebook-sivulla.

Toivotan blogin lukijoille hyvää joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta!

Kuva: Sandra Beech

Kun sanat eivät riitä

Tunnistatko tilanteen, jossa yrität avata jotakin merkityksellistä kokemusta toiselle ihmiselle, mutta tuntuu siltä, että pelkät sanat eivät riitä kuvaamaan ja tavoittamaan kokemustasi sen kaikessa moninaisuudessa? Sanat jättävät kokemuksen vajaaksi, kiertävät tai jopa aliarvioivat sitä.

Taide sanoittaa sitä mille ei ole sanoja

Pelkät sanat eivät koskaan voi tavoittaa syvää ja monitahoista inhimillistä kokemusta täysin. Toisinaan hetki esityksestä tai biisistä saattaa hiipiä lähemmäs oman kokemuksen ydintä kuin kirjoitettu tai puhuttu teksti. Toisinaan yksittäinen kuva voi kertoa katsojalle enemmän kuin sanat pystyisivät koskaan tavoittamaan. Kokemuksien sanoittaminen on tärkeää, mutta aina pelkät sanat eivät riitä.

Taide on mahdollisuus sanoittaa sanoittamatonta ja tuoda näkyviin näkymätöntä. Taide voi avata vaihtoehtoisia näkökulmia maailman ja inhimillisen kokemuksen tulkintaan. Ihminen voi ilmaista taiteen kautta tunteita, joita ei voi selittää sanoilla tai joiden olemassaolosta ei ole aikaisemmin välttämättä ollut edes tietoinen.

Kaunis mieli -hanke on pilotti, jossa mielenterveystoipujat jäsentävät omaa kokemustarinaansa taiteen keinoin. Siinä missä kokemusasiantuntijat jakavat oman tarinansa kertoen, niin kulttuurikokemusasiantuntijat hyödyntävät kokemuksensa jäsentämisessä ja jakamisessa taiteen keinoja.

Kulttuurikokemusasiantuntijakoulutuksessa jokainen kirjoittaa ja kertoo oman kokemustarinansa. Tarinan jakamisen jälkeen jäsennämme jokaisen tarinaa taiteen keinoin. Tutustumme muun muassa teatterin tekemiseen, luovaan kirjoittamiseen ja liikkeeseen, tarinan kertomiseen ja dramaturgiseen hahmottamiseen. Jokainen ryhmäläinen valitsee koulutuksen aikana itselleen sopivimmat taiteelliset ilmaisukeinot. Joku käyttää tarinan kertomisen apuna musiikkia, videota tai kuvataidetta, osa aikoo näytellä osioita tarinastaan, joku yhdistelee eri taiteen lajeja. Lopputuotoksena jokaisella on kokonaisuus, jossa oma tarina tuodaan esille taiteen keinoin. Koulutus perustuu ajatukseen ja lujaan uskoon siitä, että kaikki ihmiset ovat luovia ja osaavat tehdä taidetta.

Jokaisen ihmisen tarina muuttuu koko ajan

Kun omaa tarinaa lähtee jäsentämään taiteen keinoin, tarina alkaa saada myös uusia tulkintoja ja näkökulmia. Jokaisen ihmisen tarina elää ja muuttuu koko ajan. Todellisuus on prosessi ja muutos eikä staattinen tila. Kertoja voi tarkastella omaa tarinaansa uusista ja yllättävistäkin kulmista. Taide on ennalta-arvaamatonta ja näin ollen taide voi luoda jotain uutta eikä vain toistaa vanhaa tai jo tiedossa olevaa.

Jäsentäessään omaa tarinaansa taiteen keinoin ihminen toivottavasti havaitsee persoonassaan uusia ulottuvuuksia ja löytää itsestään piilossa olleita voimavaroja ja mahdollisuuksia. Taide täydentää ja haastaa todellisuutta ja kehittää omalta osaltaan ihmisen tietoisuutta siitä, kuka hän on. Näin ollen uskon, että taiteessa on yksi mahdollisuus ihmisen kehitykseen ja muutokseen.

Kohtaaminen tekee näkyväksi

Perinteisesti kokemusasiantuntijat keikkailevat esimerkiksi oppilaitoksissa, sairaaloiden osastoilla ja seminaareissa. Toivon, että kulttuurikokemusasiantuntijat saavat myös uusia yleisöjä, areenoita ja alustoja, joilla he voivat jakaa kokemuksiaan. On tärkeää, että mahdollisimman monet ihmiset pääsisivät kuulemaan ja kokemaan nämä tarinat, koska ne koskevat lopulta meitä kaikkia. Kuka tahansa meistä voi sairastua tai kohdata elämässään yllättäviä kriisejä.

Esiintyjän ja katsojan välisessä vuorovaikutuksessa voi mahdollistua jotakin sellaista, joka antaa mahdollisuuksia yrittää ymmärtää toista ihmistä, löytää samastumispintaa ja yhtäläisyyksiä, jotakin pienintäkin yhteistä jaettavaa. Näiden pintojen kautta on mahdollisuus pohtia niitä asioita, mitkä meitä ihmisinä yhdistävät. Kohtaamiset, joissa mielenterveystoipuja voi tulla näkyväksi ensisijaisesti yksilöllisenä ja ainutkertaisena ihmisenä, ei sairautensa, diagnoosinsa tai vaikeiden kokemustensa vankina, ovat tärkeitä.

Kirjoittaja: Annukka Valo

Kuvat syntyivät kulttuurikokemusasiantuntijakoulutuksessa. Tehtävä kuului seuraavasti:

Luo vähintään kolmen kuvan sarja. Järjestä kuvat haluamaksesi kokonaisuudeksi. Kuvat voivat muodostaa joko lyhyen kuvallisen juonellisen tarinan tai sitten kuvakokonaisuudessa voi olla avoimempi rakenne, eivätkä kuvat muodosta juonellista kokonaisuutta. Valmistaudu kertomaan kuvasarjasta lyhyesti muille.

Mikä ihmeen kulttuurikokemusasiantuntija?

Kokemuksen välittäminen ei ole helppoa. Kirjoitetut ja kerrotut tarinat omasta taipaleesta ovat yksi tapa välittää tietoa, mutta me Kaunis mieli -hankkeessa haluamme tutkia, mitä muita tapoja kokemuksellisen tiedon välittämiseen voi käyttää.

”Kokemusasiantuntija on henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta jostakin psyykkisestä tai fyysisestä sairaudesta, vammasta tai muusta vaikeasta elämäntilanteesta ja on käynyt kokemusasiantuntijakoulutuksen.”  Wikipedia

Kokemuksellinen tieto nostettiin asiantuntijatiedon rinnalle Suomessa 2000-luvulla. Sosiaali- ja terveysministeriö vuonna 2008 julkaisi Mieli 2009 -suunnitelman, eli mielenterveys- ja päihdesuunnitelman vuosille 2009−2015. Suunnitelman keskiössä oli asiakkaan aseman vahvistaminen sosiaali- ja terveyshuollossa. Nykyisin pidetään selvänä sitä, että asiantuntijatiedon rinnalla on olennaista jakaa kokemuksellista tietoa siitä, millaista on elää esimerkiksi mielen sairauden tai päihderiippuvuuden kanssa.

”Kokemusasiantuntijatoiminnan välitön hyöty ja merkitys on siinä, että kuulemalla todellisiin kokemuksiin perustuvia tarinoita työntekijät saavat tietoa sairastamisesta, kuntoutumisesta, kuntoutujien arjesta sekä oman asiakasryhmänsä palvelujen sisältöön, vuorovaikutukseen ja järjestelmän toimivuuteen kohdistuvista tarpeista.” Hietala ja Rissanen, Mtkl (PDF)

Kokemusasiantuntijat ovat siis jo vuosien ajan auttaneet erilaisia ammattiryhmiä ja opiskelijoita ymmärtämään asioita ja ilmiöitä syvemmällä tasolla. Kokemusasiantuntijat ovat kertoneet esimerkiksi elämisestä jonkin somaattisen sairauden, syömishäiriön tai päihderiippuvuuden kanssa.

Taiteen Sulattamo on mielenterveystoipujien ja muiden syrjäytymisvaarassa olevien eritysryhmien sekä taiteenalojen ammattilaisten perustama yhdistys, jonka toiminta tähtää osallistujien mielen hyvinvoinnin ja elämänhallinnan taitojen lisäämiseen taiteellisen ilmaisun ja osallisuuden kautta.

Sulattamon keväällä 2018 alkanut kolmevuotinen Kaunis mieli -hanke laajentaa kokemusasiantuntijoiden keinoja oman tarinansa välittämiseen. Me hankkeen työntekijät olemme taiteen, ohjaamisen ja pedagogiikan ammattilaisia ja tavoitteenamme on luoda Suomeen kulttuurikokemusasiantuntijaverkosto.

Kaunis mieli -hanke aloittaa syyskuun alussa ensimmäisen kulttuurikokemusasiantuntijakoulutuksen pilottiryhmän. Ryhmään oli paljon tulijoita, ja haastattelujen perusteella mukaan valittiin 10 mielenterveystoipujaa. Seuraavien kuuden kuukauden aikana teemme töitä yhdessä ja yksin, ja tutustumme monipuolisesti erilaisiin esittävän taiteen menetelmiin ja autamme jokaista ryhmäläistä rakentamaan omista kokemuksistaan taidemenetelmiä hyödyntävän tarinakokonaisuuden.
Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaamme täällä blogissa. Lue lisää verkkosivuiltamme ja seuraa meitä Facebookissa.

Lähteet:
Hietala ja Rissanen: Opas kokemusasiantuntijatoiminnasta. Mtkl. (PDF)
https://www.mielen.fi/toiminta/kokemusasiantuntijatoiminta/

Kirjoittaja: Raisa Omaheimo