Hermostutti liian täysi IC-juna, jonka kyydissä jouduin matkustamaan puolen tunnin matkan Lahdesta Kouvolaan. Jokainen ymmärsi, että nyt ollaan jonkin uuden ja pelottavan asian äärellä. Jostain kuului kuiva yskäisy, ja minä muiden muassa kaivauduin entistä syvemmälle kaulahuivin sisään. Tunnelma oli hiljainen. Odotin, että pääsisin pian Kouvola-Kotka-lähijunaan, jossa matkustajia oli vain nimeksi. Kukaan ei halunnut saada itselleen tuota uutta muukalaista – koronaa.
Tuo matka jäi viimeiseksi, jonka tein kouluttajaharjoittelussani Lahdessa. Kävin vielä koulutettavieni valmistujaisissa, jotka olivat supistuneet huomattavasti pienemmäksi tapahtumaksi kuin mitä olimme aiemmin ajatelleet. Osaa näyttämöharjoituksista olimme yrittäneet viilata videoyhteydellä, mutta haastavaahan se oli. Ihmisten kokemukset ja esitykset olisivat ansainneet enemmän. Mutta emme aloittaessamme tienneet, minkä vastustajan vielä saisimme, kun koronapandemia levisi ympäri maailmaa.
Lahti oli harjoittelu, jonka tein valmistuakseni Taiteen Sulattamon Kaunis mieli -hankkeesta kokemuskouluttajaksi. Neljän hengen koulutusryhmässämme vallitsi tekemisen into, kun lähdimme jokainen tekemään maakuntaharjoitteluamme. Ja sen jälkeen voisimme kokoontua jakamaan kokemuksiamme, ennen kuin saisimme todistukset käsiimme. Toisin kävi. Harjoittelut venyivät ja muuttuivat välillä etäkouluttamiseksi, kun koronarajoitukset iskivät kunnolla. Omat valmistujaisemme siirtyivät kuukausia eteenpäin. Hankkeen tavoitteista osa jäi toteutumatta.
Itse en päässyt enää Kymenlaaksosta edes Taiteen Sulattamolle Helsinkiin. Tuntui kuin olisin lipunut koko ajan vain kauemmas kouluttajatovereistani, valmistumisesta ja työllistymisestä valmistumisen jälkeen. Zoom- ja Whatsapp-yhteydet pelastivat tilannetta hieman.
Tavoitteenani oli työllistyä melko pian todistuksen saatuani. Nyt neljä kuukautta valmistumisen jälkeen olen vihdoin aloittamassa kouluttajan polkuani kotikaupungissani Kotkassa. Viimeisistä lähikoulutuspäivistä Lahdessa on vierähtänyt lähes vuosi. Ja voin sanoa, että olen tuon vuoden aikana kokenut monia turhautumisen hetkiä. Mutta se on ollut myös hyvää aikaa itsereflektiolle. Oma kouluttautuminen oli intensiivinen paketti: aamuviiden herätyksiä, matkustamista Helsinkiin, teoriaa, harjoitteita, teattereissa vierailuja, ohjaustyökalujen opettelua, paluumatkalla bussissa nukkumista ja myöhäisiä paluita kotiin. Tekeminen imaisi mukaansa, ja välillä teimme asioita niin kiihkeällä tahdilla ja innolla, ettei kaikkea tekemäänsä osannut arvioida tarpeeksi kokonaisvaltaisesti. Jos korona on jonkin asian mahdollistanut, niin tuon. On ollut aikaa miettiä ja arvioida läpeensä niin onnistumisen hetket kuin omat haasteensa.
Korona on vaikuttanut osaltaan jokaisen elämään. En voi sanoa, että olisin ollut onnellinen jokaisesta esteestä ja rajoituksesta, joita tuo virus on tuonut mukanaan. Mutta siitä olen tyytyväinen, että se pakotti pysähtymään. Koen, että tämän pysäytyksen jälkeen olen valmiimpi kouluttamaan tulevia taiteen keinoin esiintyviä kokemusasiantuntijoita kuin olisin ollut ilman koronarajoituksia.
Eläköön taide ja hyvinvointi – myös koronakurimuksen keskellä ja jälkeen!
Piia Herrala
Taiteen keinoin esiintyvä kokemusasiantuntija
Kaunis Mieli -kokemuskouluttaja
Kaunis mieli 