Kahden vuoden oppituntini

Olen nostanut tämän blogitekstin yhteydessä esiin neljän ihmisen kokemuksia. He kaikki ovat taustaltaan mielenterveystoipujia tai toipujien omaisia ja Kaunis mieli- hankkeen kokemusasiantuntijoita ja hankkeen nykyisiä kokemusasiantuntijoiden kouluttajia.

Kuva: Kaunis mieli -hanke

Tervetuloa Taiteen Sulattamolle

Muistan eteeni aukeavan maiseman valtaavan punatiilisen Hankkijan talon, jonka ympärillä kiersin heinäkuun lopun armottomilla helteillä vuonna 2018. Etsin osoitetta Malmin raitti 17 B, jonka löytyminen osoittautuu karttasovelluksen tuesta huolimatta hiukan haastavaksi. Vihdoin löydän oikean oven. Hengitän muutaman kerran syvään ja yritän maadottua. 

Astun avonaisesta ulko-ovesta sisään. Tervehdin ja istun alas, vastapäätäni istuu kolme naista. Alkaa 20 minuutin työhaastattelu. Työhaastattelun jälkeen olotilani on helpottunut ja kävelen kevein mielin Malmintorin ostoskeskukseen. Hetken mielijohteesta ostan itselleni lahjaksi uuden kesämekon. Olen alkavan viikonlopun lomafiiliksissä, olen sopinut mökkireissusta. 

Automatkalla mökille tuntuu entistä selvemmältä, että työhaastattelu sujui hyvin. Pysähdyn Tammisaaren Lidliin ostoksille. Pihalla saan puhelinsoiton. Lasken ostoskassit kädestäni parkkipaikalle ja vastaan puhelimeen. “Tervetuloa Taiteen Sulattamolle.” Tuntuu, että kerrankin kaikki menee kerralla putkeen. Katson ympärilleni erityisen tarkasti terävöittäen kaikki aistini. Nojaan hitaasti autoa vasten ja suljen silmät – haluan tallentaa juuri tämän nimenomaisen hetken.

Uuden urakan edessä 

Aloitan elokuussa 2018 Taiteen Sulattamon Kaunis mieli- hankkeessa kouluttajana. Muistan alun hämmennyksen ja epätietoisuuden uuden työtehtävän edessä. Tehtävänäni on suunnitella ja toteuttaa kokemusasiantuntija taiteen keinoin -koulutuksia. Kyseessä on mielenterveystoipujille ja omaisille suunnattu kolmivuotinen pilottihanke. 

Aloitan uuden työni tutustumalla ensin mahdollisimman kokonaisvaltaisesti kokemusasiantuntijakenttään: luen paljon kokemusasiantuntijuudesta, juttelen kokemusasiantuntijoiden ja koulutuksia tarjoavien tahojen kanssa. Nopeasti minulle on selvää, että kokemusasiantuntijakoulutuksia tarjoavia tahoja on Suomessa runsaasti. 

Mietin, miten meidän tuleva koulutuksemme eroaisi ja voisi tarjota koulutukseen jotakin uutta näkökulmaa? Itsessään kokemusasiantuntijuus taiteen keinoin ei vielä tarkoita mitään, ilman konkretiaa on vain liuta sanoja. Kuinka siis yhdistää kokemusasiantuntijuus ja taide käytännön ruohonjuuritasolla? Mikä on koulutuksen keskiössä? Olen ammatiltani teatteripedagogi ja ohjaaja – nyt on totta vie pedagogiselle innovatiivisuudelle kysyntää! Minä ja kollegani hyödynnämme kaiken aiemman osaamisemme, yhdistämme sen osaksi suunnitteluamme ja alamme siirtää pohdintaamme askel askeleelta konkretiaksi kokemusasiantuntijoiden pilottikoulutukseen. Todelliset vastaukset siitä, kuinka konkretian ja teorian vuoropuhelu ja tekemämme suunnitelmat toimivat, saapuvat vasta ihmisten kohtaamisten mukana. 

Ensimmäinen kokemusasiantuntijoiden koulutus alkoi syyskuussa 2018. Koulutukset elävät, kiteytyvät, tarkentuvat jokaisen koulutuksen ja kohtaamisen myötä. Siitä alkoi matka, jonka aikana olen saanut oppia paljon – jokainen kohtaaminen ja kokemustarina on laajentanut maailmankuvaani ja jättänyt minuun jäljen. Matka on kestänyt tätä kirjoittaessani siis jo yli kaksi vuotta. Matka, jonka keskeisiä havaintoja ja oivalluksia yritän nyt kiteyttää yhteen blogitekstiin.

Koulutuksen punainen lanka

Koko kokemusasiantuntijakoulutuksen pohjaksi ja punaiseksi langaksi minulle on näiden vuosien aikana kiteytynyt dialogisuus eli tasavertainen kohtaaminen sekä epämukavuusalueelle suostumisen kautta uuden oppimisen mahdollistuminen sekä häpeän kohtaaminen

Tiedän, että dialogisuudesta puhuminen ei ole enää 2020 erityisen innovatiivista, pikemminkin siitä on tullut klisee. Kliseitäkin uhmaten väitän kuitenkin, että tasavertainen ihmisten kohtaaminen on kaiken oppimisen pohjana, koska se mahdollistaa turvallisen ilmapiirin. Turvattomassa ilmapiirissä on mahdotonta heittäytyä, uskaltautua epämukavuusalueelle, oppia uutta ja kasvaa. Ja jälleen kerran – dialogisuus on vain tyhjä ja merkityksetön sana ilman käytäntöä. 

Tasavertainen kohtaaminen on sitä, miten me olemme oppimistilanteessa toisillemme läsnä ja kuinka me arvostamme sekä kuuntelemme toista ihmistä ja hänen tarinaansa. Kohtaaminen on sitä, kuinka me annamme – yritysten ja erehdysten kautta – rakentavasti toiselle ihmiselle palautetta ja kuinka me kykenemme ottamaan palautetta itse vastaan rakentavasti. Kohtaaminen on sitä, kuinka ja mihin me vedämme omat rajamme. Kohtaaminen on myös sitä, miten me suhtaudumme haasteisiin ja kuinka me suostumme tietämättömyyteen. Palaan aina siihen, että lopulta me harjoittelemme koulutuksissa pohjimmiltaan ihmisenä olemista toiselle ihmiselle.

Kokemusasiantuntijakoulutuksen läpikäyminen on oppimisprosessi, jossa ei vältytä tietämättömyydeltä, haasteilta ja niihin liittyviltä vaikeiltakin tunteilta. Koulutuksien sisällä tutustutaan taidelähtöisiin menetelmiin kuten teatteriin, kehollisiin menetelmiin ja visuaalisiin taiteisiin. Monille ryhmäläisille taidemetelmät ovat uusia ja vieraita, hyvin jännittäviäkin asioita ja juuri tämä aiheuttaa tietämättömyyteen liittyvää epävarmuutta. 

Epämukavuusalueelle joutuminen on enemmän kuin todennäköistä kaikissa Kaunis mieli -hankkeen koulutuksissa.  Eri ihmiset kokevat epämukavuusalueen tietenkin hyvin eri tavoin. Epämukavuusalue voi alkaa jollekin jo siitä, että on tilanteessa, jossa joutuu katsomaan muita ihmisiä suoraan silmiin tai olla muiden katseen kohteena. Jollekin toiselle oma mukavuusalue päättyy siihen, että koskettaa toista ihmistä kontaktiharjoitteessa. Jollekin epämukavuusalue on sitä, että improvisoi piirin keskellä toisten ihmisten edessä.  Epämukavuusalueelle joutuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, koska juuri se alue usein mahdollistaa uusien ulottuvuuksien ja voimavarojen löytymisen omasta itsestä. Epämukavuusalueelle suostuminen herättää luovuuden, se avaa loputtomien mahdollisuuksien kentän. Olennaista on, että tämä mahdollisuuksien kentälle astuminen mahdollistuu kenelle tahansa, kun se toteutetaan turvallisessa ja tasavertaisessa ilmapiirissä. Kuten kokemusasiantuntijaksi ja kouluttajaksi opiskellut Sasha toteaa;

On ollut tärkeää saada se kokemus, että vaikka välillä voi tulla vikatikkejä niin se ei haittaa, katsotaan yhdessä mikä meni vikaan ja korjataan mitä tarvitsee. Olen myös kantapään kautta oppinut, että aina ei pysty eikä edes tarvitse tehdä sitä parasta minkä silloin parhaimmillaan pystyy. Sen päivän oma paras riittää. 

Oman häpeän kohtaaminen

Hyvin usein tasavertaisen läsnäolevan kohtaamisen ja epämukavuusalueelle suostumisen tiellä on häpeää. Usein on myös niin paljon helpompaa suunnata katse toiseen, kuin kohdata epämiellyttävät häpeän tunteet omassa itsessään. Tähän yhteyteen nostan Kaunis mieli -hankkeen koulutuksissa kokemusasiantuntijaksi ja myöhemmin kouluttajaksi opiskelleen Piian ajatuksia, joita hän kohtasi koulutuksien aikana.

Muistan kauhun kun piti jakaa oma tarina. Kun piti tanssia oma koreografia yleisölle. Kun piti kiivetä lavalle ja esittää valmis esitys vieraille ihmisille. Kun koulutuksessa piti tehdä harjoituksia, joissa kosketaan toista ihmistä. Kun myöhemmin kouluttaja koulutuksessa piti opettaa muita. Kun tehtiin pieniä näytöksiä meren rannalla ja piti kohdata muiden ulkoilijoiden kummastelevat katseet.

Kaikkea kauhua yhdisti yksi tunne; häpeä. Hävetti oma elämä. Oma liike. Oma ilmaisu. Oma keho. Ajatukset. Hävetti oma häpeä. Ja miten hirveästi me hävetäänkään. Ja miten se estää meitä toteuttamasta itseämme. Laittaa piilottamaan osan osaamisesta, mielipiteistä, tunteista. Ja ihan hiton turhaan.

Olen seurannut yli kahden vuoden aikana kymmenien ihmisten prosessia ja matkaa kokemusasiantuntijoiksi taiteen keinoin. Koulutuksien alussa useimmilla ihmisillä mukana kulkee häpeää omasta mielenterveystoipuja-taustasta, omista kokemuksista, tarinasta, kehosta tai ilmaisusta: kenellä mistäkin, mutta lähes vuorenvarmasti jokaisella jostakin. Häpeän ilmenemismuotoja ei ole kuitenkaan aina helppo tunnistaa. Häpeä voi verhoutua tai naamioitua kateuteen, loputtomaan leikinlaskuun tai vaikkapa jatkuvaan alisuoriutumiseen. 

Moni kokemusasiantuntijakoulutukseen osallistunut on jakanut ryhmässä kokemuksiaan siitä, että huonot kokemukset ovat saattaneet tuoda tunteen, että on osaamaton, elämässään epäonnistunut tai mitätön toisen luokan kansalainen. Aiemmin omista vaikeista kokemuksista kertominen on aikaisemmin elämässä saattanut aiheuttaa tunnetta siitä, että ei tule kuulluksi tai tasavertaisesti kohdatuksi. Kuten kokemusasiantuntija ja kouluttaja Minna toteaa;

Enkä uskonut, että mä osaan yhtään mitään. Itsetunto kaikkien tapahtumien jälkeen oli aivan nollissa. Pikkuhiljaa koulutuksen aikana kasvoi halu ja uskallus tehdä jotain mitä en koskaan ennen ollut tehnyt.

Kohti aktiivista toimijuutta

Minna on kokenut erityisesti kokemusasiantuntijakoulutuksen taidemenetelmiin tutustumisen mahdollisuutena löytää piilossa olleita vahvuuksia. Aluksi se pelotti, mutta vähitellen pelko ja haastavat tunteet alkavat kuitenkin väistyä taka-alalle ja oman voiman lisääntyessä keskeiseksi teemaksi alkaakin nousta aktiivinen toimijuus. Minna jatkaa;

Koulutuksessa kokeiltiin eri taidemenetelmiä ja tajusin, että sisälläni kasvaa tyttö, joka haluu tehdä kaikkee luovaa, minkä olin koko ikäni tukahduttanut. Itsetunto kasvoi ja oma voima alkoi palaamaan. Tunsin, että liekki sisälläni alkoi taas palaa. Niin voimauttavaa se oli.

Uusien voimavarojen ja ulottuvuuksien löytyminen omasta itsestä voi mahdollistaa itsetunnon kasvun. Oman tarinan ottaminen omiin käsiin ja taiteen merkitys oman identiteetin rakentajana saattaa olla joillekin suuri, jopa keskeinen askel elämässä kohti uutta minuutta. Identiteetti saattaa laajentua mielenterveystoipujasta, toiminnan kohteesta ja objektista kohti aktiivista toimijuutta. Olen saanut osaltani olla mahdollistamassa ja todistamassa sitä, kuinka turvallisessa ja kannustavassa dialogisessa oppimisilmapiirissä häpeän on mahdollista alkaa sulaa. Vertaistuen voima on tässä prosessissa erittäin merkityksellisessä osassa. Se, että kokemusasiantuntijoiden opiskelijaryhmässä on useita ihmisiä, vertaisia, jotka ovat kokeneet niin ikään vaikeita ja haastavia kokemuksia, mutta jotka haluavat valjastaa ikävät kokemuksensa ja auttaa muita. 

Olen saanut tämän kahden vuoden matkan aikana todistaa kymmeniä kertoja, että korjaavia kokemuksia saadessaan ihmisestä on mahdollista kuoriutua paras versio omasta itsestään. Ihmisestä on mahdollisuus kasvaa oman elämänsä päähenkilö, aktiivinen toimija, jolla on halu vaikuttaa ympäristöönsä jakamalla omaa tarinaansa. Oman epämukavuusalueen laajentaminen ja oman häpeän kohtaaminen vapauttaa tähän uuteen tehtävään. 

Hyviä kokemuksia saaneen on lopulta mahdollisuus antaa edelleen hyvä eteenpäin kiertoon jakamalla omaan kokemustarinaansa. Vapautuminen mahdollistaa oman kokemustarinan jakamisen muille ihmisille, joka edelleen auttaa muita häpeänsä kanssa kamppailevia ihmisiä. Ja kuten tiedämme, heitä on Suomessa paljon: häpeä on suomalaisten kansantauti. Oman häpeän kierteen katkaiseminen voi siis purkaa stigmaa laajemminkin. 

Konkreettisesti tämä aktiivinen toimijuus on lihallistunut paitsi kokemusasiantuntijoissa myös kokemusasiantuntijoiden kouluttajaksi opiskelleissa. Se on tullut eläväksi silmieni edessä jokaisen koulutuksen läpikäyneen ihmisen polkua seuratessa. Koulutuksissa elää syvässä ajatus oppimisen kaksisuuntaisuudesta – opettaja voi myös oppia oppilailtaan. Näiden viimeisten viikkojen aikana olen saanut seurata, kuinka Kaunis mieli- hankkeesta valmistuneet uudet kokemusasiantuntija -kouluttajat alkavat suunnitella ja valmistella omia koulutuksiaan. Sanonta kuuluu, että “Oppimista on tapahtunut, kun opettaja tekee itsensä tarpeettomaksi”. Yhdyn siihen ja lisäksi Oulun koulutuksessa kanssani kouluttaneeseen Mixun osuviin sanoihin: 

Kaikki oppilaat olivat persoonia. Opin oppilailtani paljon.

Kiitos kahden vuoden oppitunnista teille, kaikki koulutuksissa opiskelleet ihmiset. Te kaikki teitte minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Annukka Valo
Hankekouluttaja
Kaunis mieli -hanke

Kokemusasiantuntijuutta ja kouluttamista taiteen keinoin

Äänessä kokemusasiantuntija ja kouluttaja Minna

Kun 2018 lähdin kokemusasiantuntijakoulutukseen, en tiennyt mitä seuraavat vuodet tuo tullessaan. Olin haaveillut jo pitkään kokemusasiantuntijakoulutuksesta, mutta niitä ei tuntunut löytyvän. Sitten puskaradion kautta löysin Kaunis mieli -hankkeen koulutuksen. Totta puhuakseni en edes tiennyt, mihin olin menossa. Olin ollut sairaslomalla jo pitkään ja todella uupunut siinä vaiheessa. Jännitin, miten jaksan ja kykenen. Ja välillä olinkin ihan sumussa koulutuspäivinä.

Oman tarinan kirjoittaminen oli kivulias ja raskas prosessi. Vanhojen kipeiden asioiden uudelleen käyminen oli aluksi uuvuttavaa ja teatterin avulla siitä tuli myös kehollinen prosessi. Kävin uudelleen jokaisen lyönnin ja ja iskun. Keho reagoi voimakkaasti ja traumastressireaktio aktivoitui päälle. Istuin lapsuuden kodissa, tunsin sen tuoksut, kuulin äänet… aivan kuin olisin aikamatkannut takaisin lapsuuteeni. Oksensin koko tarinan ulos yhdeltä istumalta, vaikka meitä ohjeistettiin tekemään se pienissä paloissa.

Mitä enemmän tarinaa kävi läpi ja teki kehollisia harjoitteita, tarina ikään kuin suli pois. Nyt jälkeenpäin ajateltuna menneisyys on kaukana takana, ja tuntuu jopa hassulta kertoa tarinaansa enää, koska se tuntuu niin kaukaiselta. Ihan kuin se olisi jonkun muun elämästä.

Oman tarinan kirjoittaminen ja esityksen tekeminen on ollut minulle hyvin terapeuttinen kokemus. Sitä ikäänkuin katseli ulkopuolelta oman elämän aikajanaa ja ymmärsi monta asiaa. Ymmärsi, miksi elämä oli mennyt niin. Sitä kautta löytyi myös armollisuus ja ymmärrys itseä kohtaan.

Prosessi vuodesta 2010, jolloin romahdin, tähän päivään on ollut huikea. Tunsin, että olen vain kuori eikä minussa virtaa mikään. Ihan kuin joku olisit katkaissut minusta virran pois. Luovuus oli täysin kateissa. En uskonut, että osaan yhtään mitään. Itsetunto kaikkien pahoinpitelyiden jälkeen oli aivan nollissa.

Pikkuhiljaa koulutuksen aikana kasvoi halu ja uskallus tehdä jotain, mitä en koskaan ennen ollut tehnyt. Koulutuksessa kokeiltiin eri taidemenetelmiä ja tajusin, että sisälläni kasvaa tyttö, joka haluu tehdä kaikkee luovaa! Tyttö, jonka olin koko ikäni tukahduttanut. Itsetunto kasvoi ja oma voima alkoi palaamaan. Tunsin että liekki sisälläni alkoi taas palaa. Niin voimauttavaa se oli.

Koulutuksen loppusuoralla muistan haaveilleeni, että minäkin haluaisin kouluttaa. Olen aiemmin toiminut kosmetiikka-alalla kouluttajana, mutta nyt koin, että haluan auttaa ihmisiä ja että työssä olisi syvempää sisältöä. En voinut kuvitellakkaan, että unelmani toteutuisi näin nopeasti. Sain mahdollisuuden kouluttautua kouluttajaksi.

On ollut tosi huikeeta seurata nyt opiskelijoiden matkaa, ja miten jo pienessä ajassa ihmisissä näkee muutoksen. Jokainen haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Ja kun sen kokee, jotain sisällämme muuttuu lopullisesti. Se on todella parantavaa. Kun on käynyt itse kokemusasiantuntijakoulutuksen, tietää millainen henkinen prosessi se on.

Palautteita koulutuksesta:

” minua ei ahdista enää”
” tyhmä se on, joka ei tämmöiseen koulutukseen osallistu”
” en ole koskaan kertonut asioistani kenellekkään, nyt mä uskalsin ja tuntuu vapauttavalta”

Olen niin kiitollinen opettajille ja koko Taiteen Sulattamolle ammattimaisesta kouluttamisesta ja kannustamisesta. 

Nämä kaksi koulutusta ovat olleet elämäni parhaat koulutukset.
Kyllä, näin se on. Niin paljon siitä sain.
Tuntui kuin olisin ottanut ison harppauksen elämässä eteenpäin.

Nyt koen, että teen arvokasta työtä.

Nähdään koulutuksissa 🙂


Minna

Kokemusasiantuntija taiteen keinoin
Kouluttaja

Taiteen kautta vaikeatkin tarinat pääsevät esiin

Mitä esiintyjä saa keikasta?

Kun oman, kuukausia hioutuneen kokemustarinan kanssa pääsee yleisön eteen, niin elämys syntyy sekä esiintyjälle että katsojille. Pääsin esiintymään noin 15 henkiselle yleisölle, ja vuorovaikutus yleisön kanssa syntyi luontevasti. Esiintymistilanteessa pääsee tapahtumaan se, minkä vuoksi kokemusasiantuntija kouluttautuu: kokemustarina tulee näkyväksi, kokemukset tulevat jaetuksi ja vastaanotetuiksi. Esitykseni aikana tilaan syntyi ainutlaatuinen tunnelma yleisöön: taiteen keinoin toteutettu tarina on totta, ja osa esiintyjän omaa elämää, mutta vaikuttaa teatterilta.

Ilmaisuvoimaa tarinaan tuovat pienet, harkitut draamailmaisun keinot. Eleet, ilmeet, aidot mielikuvat, jotka välitetään asennoilla, kehon intensiteetin vaihteluilla, liikkeellä, katseella, minun kohdallani myös äänellä ja musiikilla, vievät esityksen lähelle kuulijaa. Syntyy kannustava ja empaattinen tila, jossa kuulijat pystyvät samaistumaan ja uppoutumaan esiintyjän kokemuksiin.

Juuri draaman keinot ovat myös niitä, joiden avulla esiintyjänä olen saanut  jäsenneltyä kokemuksiani, tunteita ja kehomuistia uudella tavalla. Ikävät, hävettävät, leimaavat, jopa traumaattiset kokemukset pääsevät vihdoin esiin, mikä vähentää niiden negatiivista voimaa, ja esitystilanne avaa ovet ymmärrykseen ja lämpimään myötätuntoon.

Miltä keikkailu oman kokemustarinan kanssa tuntuu?

Oman kokemustarinan esittäminen taiteen keinoin oli minulle monella tasolla vaikuttava ja eheyttävä tilanne. Tarinan jakaminen on tärkeää. Olen oppinut uusia ilmaisun keinoja, jotka kurssin ohjaajan kanssa olemme laittaneet paikoilleen ja käyneet tarpeeksi monta kertaa läpi, jotta minulle kertyi tarpeeksi luottamusta tarinan esittämiseen. Hyvän suunnittelun ja valmistelun vuoksi esiintyminen onnistui hyvin ja pystyin keskittymään esitykseen. Ero tyypilliseen kokemusasiantuntijaesitykseen on suuri, koska tarinassa on taiteellisia elementtejä.

Millaista keskustelua esityksen jälkeen syntyy?

Esityksen jälkeisessä 15 minuutin mittaisessa keskustelussa yleisössä oli ihmisiä, jotka olivat selvästi vaikuttuneita esityksestä ja kiinnostuneita koulutuksesta. Yleisö tunnisti samantyyppisiä tilanteita, tunteita omasta elämästään ja toivat sen esiin. Arvelen, että esityksen näkeminen rohkaisi heitä myös omien asioiden käsittelyyn. Eräs osallistuja esimerkiksi mietti elämänkertakirjoituskurssille menemistä.

Kirjoittaja:
Sanna
Kokemusasiantuntija
Kaunis mieli -hanke

TWILIGHT ZONE – Kuinka pudota kehoon, sanattomuuteen, tajunnan reuna-alueille?

Kirjoittanut: Metsälintu Pahkin
Tanssitaiteen Maisteri, Tanssi-ilmaisun ohjaaja AMK
Koulutuskehittäjä | Kehittämispäällikkö
Kaunis mieli -hanke

Olin pääkouluttajamme työparina vierailemassa FinFamin kulttuurikokemusasiantuntijakoulutuksessa 4.5.2019 Helsingissä. Tanssitaustastani juontuen työpajani keskittyi keholähtöisiin menetelmiin.

Koululiikunnan jäljet
Tunnistan sen aina. Kun saavun uuden ryhmän eteen tanssinopettajana, tapahtuu usein jotain hyvin kummallista. Kehot jäykistyvät, kyky toisintaa toisen liikettä katoaa ja motoriset taidot hajoavat taivaan tuuliin. Tätä reaktiota olen todistanut niin harrastaja- kuin ammattilaiskentillä.

Alku- ja loppureflektioissa olen usein saanut kuulla, kuinka keholliset menetelmät osuvat meissä usein juuri siihen kohtaan, jossa muistamme sen tunteen, kun “emme osanneet”, “olin huonoin”, “kaikki muut oppivat, paitsi minä en.”

Osittain jäljet johtavat koululiikuntaan, mutta myös usein omaan varhaislapsuuteemme. Siihen uhmaiän vaiheeseen, jossa aivot ymmärtävät, kuinka kengännauha solmitaan, mutta motoriikka ei vielä toimi. Se itkunsekainen raivo, kun kenkä lentää seinään ja tunne purskahtaa ulos. Tätä tunnereaktiota olen nähnyt tanssin parissa paljon. Siis riippumatta ihmisen iästä ja/tai ammattilaisuuden asteesta.

Kaunis mieli on lempeä
Kaunis Mieli -hankkeen ytimessä on osallistujia kuunteleva, lempeä ote. Pääkouluttajamme, Annukka Valo, oli luonut ryhmään turvallisen ilmapiirin, joka näkyi jokaisessa osallistujassa. Aloitimme aamun ringissä keskustellen. Pientä jännitystä oli havaittavissa, mutta aloitimme kehoharjoitteet keskustelun lomassa nojatuoleilla istuen. Hengitimme tietoisesti, avasimme lonkan koukistajia, venytimme pituutta selkärankaamme ja kuuntelimme yhteistä liikkeen rytmiä.

 

Seuraa tanssinopettajaa

Seuraa tanssinopettajaa
Nousimme seisomaan. Teimme kehoa avaavia, lämmittäviä harjoitteita “seuraa johtajaa” -periaatteella. Tanssinopettajana näytin liikkeet ja ohjasin harjoitteita kehollisesti ja puhuen. Pikkuhiljaa laajensimme liikettä ja lisäsimme vauhtia.

 

Lisäsimme vauhtia

 

Kun kehot olivat lämmenneet, pääsimme päivän pääasiaan: keholliseen kuunteluun ja yhteisen liikkeen tuottamiseen.

Seuraa johtajaa
Liikeimprovisaation ensimmäisessä vaiheessa jokainen osallistuja sai vuorollaan olla “lintuparven” vetovastuussa. Eli vuoroin seurattavana ja vuoroin seuraajana. Ihminen on kehittyväinen olento. Ryhmä on kehittyväinen entiteetti. Harjoitteen edetessä liikkeistä tuli orgaanisempia ja seuraamisesta tuli osittain automaattista. Toisin sanoen, tietoinen, sanallinen aivopuoliskomme lakkasi jarruttelemasta ja laskeuduimme ryhmänä kohti sanatonta, intuitiivista, avaruudellista ja kehollista puolta itsessämme.

Seuraa ryhmää
Viimeinen, päivän pääharjoite, ohjeistettiin näin: “Seuraa sitä liikettä, minkä näet. Jos et näe ketään (joskus liike voi kuljettaa sinut positioon, missä näet vain seinän), anna liikkeen johtaa sinua.”

Harjoitteen aikana jokainen sai tulla hetkeksi ulos koreografiasta katsomaan ja havaitsemaan ulkopuolelta, kuinka asiat syttyivät, sammuivat ja kehittyivät ryhmäläisten kehoissa.

 

Seuraa sitä, minkä havaitset

Tätä osiota on vaikea purkaa sanoiksi. Katsojana oleminen oli fasinoivaa; itselleni edessäni elävä teos oli kuin pienoiskuva ihmiskunnasta. Kuinka yksi aate nousee, leviää, muotoutuu muuksi, hajoaa, katoaa ja kuinka uusi aate taas nousee. Jonkinlainen vääjäämättömyyden koreografia, jossa kaaos ja järjestys vuorottelivat.

Kun osallistuin yhtenä kehona tähän harjoitteeseen, harjoituksen edetessä tuli kummallinen tunne siitä, että yksikään liike ei ole syntynyt yhdestä päätöksestä, yhden mielen tuotteena, vaan jokin kollektiivinen tajunta ohjasi toimintaa. Erään koulutettavan kommentti tästä työvaiheesta: ”Jossain vaiheessa tuli tunne, että seuratessani liikettä, en itse anna tietoisia sytykkeitä, valmiita liikkeitä, vaan aina tuli jostain joku liike, jota seurata. Joskus se liike vain tuli minusta.”

Myös aika käyttäytyy kummallisesti ollessamme tuossa tilassa. Lineaarinen ajattelu katoaa ja kokonaisvaltainen ajattelu valtaa tilaa.

Loppureflektiossa ryhmä puhuikin ajan tajun “katoamisesta” tai ajan muuttumisesta.

Lopuksi pyysin ääneen: ”Saattakaa koreografia päätökseen.” Kuin yhteisestä sopimuksesta ryhmäläiset irrottautuivat liikekontaktista ja puristuivat kauniisiin sykkyröihin, kuin alkumuniin, ympäri tilaa.


Alkumunat

 

Twilight zone
Havainnoidessani ryhmää yhteisessä liikkeessä, oli vaikeata katsojanakin nähdä, mistä liike kulloinkin lähti. Loppureflektiossa puhuimme viimeisen harjoitteen kohdalla  toisen kehon näkemisestä, mutta katsojana havaitsin, että monina hetkinä kaikkien osallistujien silmät olivat kiinni.

Oma havaintoni on, että pudotessamme kehollisen kokemisen tilaan, kaikki aistimme avautuvat ja herkistyvät. Aistimme toistemme kehoja ja niissä tapahtuvia muutoksia moniaistisesti. Emme erittele saamaamme tietoa, vaan vastaanotamme sitä kokonaisvaltaisesti hyväksyen.

FinFamin ryhmässä onnistuimme pääsemään tuohon tilaan. Loppureflektio alkoikin hiljaisuudella. Kukaan ei oikein tohtinut rikkoa sitä kaunista sanattomuuden ja empatian tilaa, jossa olimme yhdessä. Puhtaan kokemisen tilasta analyyttiseen sanallistamiseen on pitkä matka.

____________

Kirjoitan tätä blogia postuumisti, 6 päivää myöhemmin. Taiteen Sulattamon avajaisissa 9.5.2019 toimitusjohtajamme, Eveliina Lafghani, tilasi minulta lyhyen puheen ja esittelyn. Tein sen tanssien ja puhuen. Tiivistin puheessani tässä blogissa esittämäni havainnon näin:

Dialoginen yhteys ihmisten välillä on paljon muutakin kuin sanallista kommunikaatiota. Yksilön herkkä tietoisuus omassa kehossaan tapahtuvista muutoksista voi tukea hänen minuutensa rakentumista sekä avata tietoisempaa tapaa suhtautua toisiin ihmisiin.”

 

Metsälintu Pahkin
Tanssitaiteen Maisteri, Tanssi-ilmaisun ohjaaja AMK
Koulutuskehittäjä | Kehittämispäällikkö
Kaunis mieli -hanke

Kulttuurikokemusasiantuntijan puhe valmistujaisissa 23.1.2019

On suuri kunnia kuulua tähän Suomen ensimmäisten kulttuurikokemusasiantuntijoiden joukkoon. Me yhdeksän rohkeaa heittäytyjää olemme saaneet kulkea yhdessä huikean matkan. Koulutuksen alussa olimme hyvin innoissamme, mutta vielä hieman hämmentyneen epätietoisia siitä, mihin olimme lähteneet mukaan. Onneksi me kaikki pääsimme lopulta kartalle ja omat tarinat alkoivat etsiä muotoaan hitaasti, mutta varmasti. Tänään voimme ylpeinä olla valmiiden, vahvojen ja vaikuttavien kokemusasiantuntijatarinoidemme edessä.

Itselleni tällä koulutuksella on ollut valtaisa merkitys. Olen saanut vaikeille kokemuksille uutta merkityksellisyyttä, minäkuvani on parantunut, olen päässyt haastamaan ja kehittämään itseäni ja olen saanut sisältöä elämääni, uutta mielenkiintoista tekemistä arkeen. Olen myös saanut tutustua uusiin, upeisiin ihmisiin.

Ryhmämme ilmapiiri on ollut kannustava ja turvallinen, kiitos jokaiselle omasta panoksestaan siihen. Olemme voineet luottamuksella jakaa kipeitäkin asioita. Itkeneet ja nauraneet. Antautuneet leikille ja luovuudelle. Uskon että rohkeus heittäytyä uusiin asioihin kantaa meitä kaikkia jatkossakin eteenpäin mihin ikinä tiemme vievätkin.

Suurkiitos mahtaville kouluttajillemme näistä antoisista kuukausista. Te olette onnistuneesti ohjanneet meitä kaikkia löytämään juuri sen oman tapamme kertoa tarinamme.

Annukka, kiitos innostavasta ja nostattavasta asenteestasi.
Pihla, kiitos huomioivasta ja kannustavasta otteestasi.
Raisa, kiitos että vahvistit sinnikkäästi uskoa itseemme ja tekemiseemme.
Eve, kiitos että välität.

Nyt on aika tarttua uusiin haasteisiin ja lähteä tekemään kulttuurikokemusasiantuntijuutta tutuksi turuille ja toreille.

Me olemme valmiita kertomaan omat tarinamme maailmalle.
Maailma, oletko valmis kuulemaan meitä?

Anu

Kulttuurikokemusasiantuntijuutta teatterissa

Toiminnanjohtaja Eveliina Lafghanin blogikirjoitus:

Kaunis mieli -hanke toimi alustana kulttuurikokemusasiantuntijatarinalle, joka nostettiin draaman muodossa teatterin näyttämölle. Lokakuussa KokoTeatterissa ensi-illansa sai Tim Saarisen elämään perustuva kokemusasiantuntijatarina Riisuttu elämä.

Riisuttu elämä tehtiin teokseksi, jossa kokeiltiin Kaunis mieli -hankkeen ideologiaa. Riisuttu elämä oli kuitenkin itsenäinen teos, joka ei ollut linkittynyt hankkeeseen ja kulttuurikokemusasiantuntijakoulutukseen. Tim Saarinen ei koulutusta käynyt vaan teosta lähdettiin työstämään suoraan ammattiteatterin menetelmin ja keinoin. Tähän ratkaisuun päädyttiin sillä Saarisella on pitkä kokemus teatterin tekemisestä. Hän itse koki olevansa valmis tekemään dokumentaarisen teoksen teatterin näyttämölle. Esitys nousi Saarisen omasta tarpeesta kertoa elämästään kokemusasiantuntijatarina. Saarinen lähti isolla riskillä käsittelemään elämäänsä teatteriin puhtaasti draamamenetelmin.

Miksi minä kirjoitan juuri tästä aiheesta? Toimin Kaunis mieli -hankkeen hankevastaavana, sekä Taiteen Sulattamon toiminnanjohtajana ja minulla on takana usean vuoden kokemus sosiaalisen teatterin ohjaamisesta. Lähdin tekemään esitystä Saarisen kanssa koska koin, että tämä oli teokselle oikea kohta. Toisena syynä olivat Saarisen sanat noin kaksi vuotta sitten. ”Jos joku ohjaa minun kokemusasiantuntijatarinani niin se olet sinä.” Tartuin tähän etuoikeutettuun tehtävään.

Riisuttu elämä ei ole perinteinen kulttuurikokemusasiantuntijatarina, se on tarina, joka on nostettu teatterin näyttämölle katsottavaksi ja koettavaksi. Se on huuto pimeästä, tarina, joka tuli saattaa näkyväksi uudella menetelmällä ja uusin tavoin. Riisuttu elämä löysi syksyllä yleisönsä ja sai paljon positiivista palautetta. Esityksen vastaanotto vahvisti ajatusta siitä, että on tärkeää käyttää taiteellisia ja luovia menetelmiä kokemusasiantuntijatarinoiden kerronnassa.

Kokemusasiantuntijatarinoita ei kuitenkaan ole tarpeen nostaa tässä muodossa estradeille eikä hankkeemme tavoitteena ole tehdä kokemustarinoita tähän muotoon. Kulttuurikokemusasiantuntija käyttää tarinan kerronnassa taiteellisia menetelmiä osana tarinansa kertomista. Taiteellisten menetelmien tavoitteena on saada tarinasta paremmin kohdattava ja koettava, tuoda tarina lähemmäksi kuulijaansa.

Kokemustarinoita, pääosin jaetaan ennalta ajatelluille ja suunnatuille yleisöille osana ammatillista, kokemuksellista tai oppimiseen liittyvää kokemusta. Tarinoiden tarkoituksena on realisoida henkilökohtainen kokemus kuulijoille ja vähentää tätä kautta stigmaa ja luoda ymmärrystä mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten elämästä. Tämä tuo mielenterveystoipujan näkyväksi myös paikoissa, joissa häntä ei ole totuttu näkemään, kuulemaan ja kokemaan.

Riisuttu elämä -teos nousee teatterin estradille uudelleen Taiteen Sulattamon kulttuurin ja kohtaamisen viikolla Malmitalossa, viikolla 9 helmikuussa 2019. Tiedotamme viikon aikataulusta tarkemmin alkuvuodesta Taiteen Sulattamon Facebook-sivulla.

Toivotan blogin lukijoille hyvää joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta!

Kuva: Sandra Beech

Kun sanat eivät riitä

Tunnistatko tilanteen, jossa yrität avata jotakin merkityksellistä kokemusta toiselle ihmiselle, mutta tuntuu siltä, että pelkät sanat eivät riitä kuvaamaan ja tavoittamaan kokemustasi sen kaikessa moninaisuudessa? Sanat jättävät kokemuksen vajaaksi, kiertävät tai jopa aliarvioivat sitä.

Taide sanoittaa sitä mille ei ole sanoja

Pelkät sanat eivät koskaan voi tavoittaa syvää ja monitahoista inhimillistä kokemusta täysin. Toisinaan hetki esityksestä tai biisistä saattaa hiipiä lähemmäs oman kokemuksen ydintä kuin kirjoitettu tai puhuttu teksti. Toisinaan yksittäinen kuva voi kertoa katsojalle enemmän kuin sanat pystyisivät koskaan tavoittamaan. Kokemuksien sanoittaminen on tärkeää, mutta aina pelkät sanat eivät riitä.

Taide on mahdollisuus sanoittaa sanoittamatonta ja tuoda näkyviin näkymätöntä. Taide voi avata vaihtoehtoisia näkökulmia maailman ja inhimillisen kokemuksen tulkintaan. Ihminen voi ilmaista taiteen kautta tunteita, joita ei voi selittää sanoilla tai joiden olemassaolosta ei ole aikaisemmin välttämättä ollut edes tietoinen.

Kaunis mieli -hanke on pilotti, jossa mielenterveystoipujat jäsentävät omaa kokemustarinaansa taiteen keinoin. Siinä missä kokemusasiantuntijat jakavat oman tarinansa kertoen, niin kulttuurikokemusasiantuntijat hyödyntävät kokemuksensa jäsentämisessä ja jakamisessa taiteen keinoja.

Kulttuurikokemusasiantuntijakoulutuksessa jokainen kirjoittaa ja kertoo oman kokemustarinansa. Tarinan jakamisen jälkeen jäsennämme jokaisen tarinaa taiteen keinoin. Tutustumme muun muassa teatterin tekemiseen, luovaan kirjoittamiseen ja liikkeeseen, tarinan kertomiseen ja dramaturgiseen hahmottamiseen. Jokainen ryhmäläinen valitsee koulutuksen aikana itselleen sopivimmat taiteelliset ilmaisukeinot. Joku käyttää tarinan kertomisen apuna musiikkia, videota tai kuvataidetta, osa aikoo näytellä osioita tarinastaan, joku yhdistelee eri taiteen lajeja. Lopputuotoksena jokaisella on kokonaisuus, jossa oma tarina tuodaan esille taiteen keinoin. Koulutus perustuu ajatukseen ja lujaan uskoon siitä, että kaikki ihmiset ovat luovia ja osaavat tehdä taidetta.

Jokaisen ihmisen tarina muuttuu koko ajan

Kun omaa tarinaa lähtee jäsentämään taiteen keinoin, tarina alkaa saada myös uusia tulkintoja ja näkökulmia. Jokaisen ihmisen tarina elää ja muuttuu koko ajan. Todellisuus on prosessi ja muutos eikä staattinen tila. Kertoja voi tarkastella omaa tarinaansa uusista ja yllättävistäkin kulmista. Taide on ennalta-arvaamatonta ja näin ollen taide voi luoda jotain uutta eikä vain toistaa vanhaa tai jo tiedossa olevaa.

Jäsentäessään omaa tarinaansa taiteen keinoin ihminen toivottavasti havaitsee persoonassaan uusia ulottuvuuksia ja löytää itsestään piilossa olleita voimavaroja ja mahdollisuuksia. Taide täydentää ja haastaa todellisuutta ja kehittää omalta osaltaan ihmisen tietoisuutta siitä, kuka hän on. Näin ollen uskon, että taiteessa on yksi mahdollisuus ihmisen kehitykseen ja muutokseen.

Kohtaaminen tekee näkyväksi

Perinteisesti kokemusasiantuntijat keikkailevat esimerkiksi oppilaitoksissa, sairaaloiden osastoilla ja seminaareissa. Toivon, että kulttuurikokemusasiantuntijat saavat myös uusia yleisöjä, areenoita ja alustoja, joilla he voivat jakaa kokemuksiaan. On tärkeää, että mahdollisimman monet ihmiset pääsisivät kuulemaan ja kokemaan nämä tarinat, koska ne koskevat lopulta meitä kaikkia. Kuka tahansa meistä voi sairastua tai kohdata elämässään yllättäviä kriisejä.

Esiintyjän ja katsojan välisessä vuorovaikutuksessa voi mahdollistua jotakin sellaista, joka antaa mahdollisuuksia yrittää ymmärtää toista ihmistä, löytää samastumispintaa ja yhtäläisyyksiä, jotakin pienintäkin yhteistä jaettavaa. Näiden pintojen kautta on mahdollisuus pohtia niitä asioita, mitkä meitä ihmisinä yhdistävät. Kohtaamiset, joissa mielenterveystoipuja voi tulla näkyväksi ensisijaisesti yksilöllisenä ja ainutkertaisena ihmisenä, ei sairautensa, diagnoosinsa tai vaikeiden kokemustensa vankina, ovat tärkeitä.

Kirjoittaja: Annukka Valo

Kuvat syntyivät kulttuurikokemusasiantuntijakoulutuksessa. Tehtävä kuului seuraavasti:

Luo vähintään kolmen kuvan sarja. Järjestä kuvat haluamaksesi kokonaisuudeksi. Kuvat voivat muodostaa joko lyhyen kuvallisen juonellisen tarinan tai sitten kuvakokonaisuudessa voi olla avoimempi rakenne, eivätkä kuvat muodosta juonellista kokonaisuutta. Valmistaudu kertomaan kuvasarjasta lyhyesti muille.

Mikä ihmeen kulttuurikokemusasiantuntija?

Kokemuksen välittäminen ei ole helppoa. Kirjoitetut ja kerrotut tarinat omasta taipaleesta ovat yksi tapa välittää tietoa, mutta me Kaunis mieli -hankkeessa haluamme tutkia, mitä muita tapoja kokemuksellisen tiedon välittämiseen voi käyttää.

”Kokemusasiantuntija on henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta jostakin psyykkisestä tai fyysisestä sairaudesta, vammasta tai muusta vaikeasta elämäntilanteesta ja on käynyt kokemusasiantuntijakoulutuksen.”  Wikipedia

Kokemuksellinen tieto nostettiin asiantuntijatiedon rinnalle Suomessa 2000-luvulla. Sosiaali- ja terveysministeriö vuonna 2008 julkaisi Mieli 2009 -suunnitelman, eli mielenterveys- ja päihdesuunnitelman vuosille 2009−2015. Suunnitelman keskiössä oli asiakkaan aseman vahvistaminen sosiaali- ja terveyshuollossa. Nykyisin pidetään selvänä sitä, että asiantuntijatiedon rinnalla on olennaista jakaa kokemuksellista tietoa siitä, millaista on elää esimerkiksi mielen sairauden tai päihderiippuvuuden kanssa.

”Kokemusasiantuntijatoiminnan välitön hyöty ja merkitys on siinä, että kuulemalla todellisiin kokemuksiin perustuvia tarinoita työntekijät saavat tietoa sairastamisesta, kuntoutumisesta, kuntoutujien arjesta sekä oman asiakasryhmänsä palvelujen sisältöön, vuorovaikutukseen ja järjestelmän toimivuuteen kohdistuvista tarpeista.” Hietala ja Rissanen, Mtkl (PDF)

Kokemusasiantuntijat ovat siis jo vuosien ajan auttaneet erilaisia ammattiryhmiä ja opiskelijoita ymmärtämään asioita ja ilmiöitä syvemmällä tasolla. Kokemusasiantuntijat ovat kertoneet esimerkiksi elämisestä jonkin somaattisen sairauden, syömishäiriön tai päihderiippuvuuden kanssa.

Taiteen Sulattamo on mielenterveystoipujien ja muiden syrjäytymisvaarassa olevien eritysryhmien sekä taiteenalojen ammattilaisten perustama yhdistys, jonka toiminta tähtää osallistujien mielen hyvinvoinnin ja elämänhallinnan taitojen lisäämiseen taiteellisen ilmaisun ja osallisuuden kautta.

Sulattamon keväällä 2018 alkanut kolmevuotinen Kaunis mieli -hanke laajentaa kokemusasiantuntijoiden keinoja oman tarinansa välittämiseen. Me hankkeen työntekijät olemme taiteen, ohjaamisen ja pedagogiikan ammattilaisia ja tavoitteenamme on luoda Suomeen kulttuurikokemusasiantuntijaverkosto.

Kaunis mieli -hanke aloittaa syyskuun alussa ensimmäisen kulttuurikokemusasiantuntijakoulutuksen pilottiryhmän. Ryhmään oli paljon tulijoita, ja haastattelujen perusteella mukaan valittiin 10 mielenterveystoipujaa. Seuraavien kuuden kuukauden aikana teemme töitä yhdessä ja yksin, ja tutustumme monipuolisesti erilaisiin esittävän taiteen menetelmiin ja autamme jokaista ryhmäläistä rakentamaan omista kokemuksistaan taidemenetelmiä hyödyntävän tarinakokonaisuuden.
Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaamme täällä blogissa. Lue lisää verkkosivuiltamme ja seuraa meitä Facebookissa.

Lähteet:
Hietala ja Rissanen: Opas kokemusasiantuntijatoiminnasta. Mtkl. (PDF)
https://www.mielen.fi/toiminta/kokemusasiantuntijatoiminta/

Kirjoittaja: Raisa Omaheimo